Toivottavasti kirkkohäille ei käy kuten monille eläinlajeille, että se ymmärretään pelastaa vasta sitten, kun se on lähes uhanalainen ja kadonnut. Ehkä nyt ehtisi kääntää jokainen kivi, jolla viedään kirkon asemaa ja kirkollista vihkimistä eteenpäin ajassa?

Rukouselämä on yksi kirkon kipupiste, koska sillä on niin suoria yhteyksiä kirkkoon toimivana työyhteisönä, mutta myös kirkon ja kristinuskon merkityksellisyyteen ihmisten elämässä. Voisi sanoa jopa, että tilanteessa kyse on hengellisestä kriisistä. Haluaisinkin nostaa esiin pohdittavaksi kolme ajatusta tai teemaa kirkon rukouselämän kohentamiseksi.

Pohdinta kirkon uudistumisesta on erittäin tärkeää, mutta pidän kuitenkin nykytulkintoja liian suppeina niin kirkon historian kuin kristillisen opin viitekehyksessä. Reformaatio on huomattavasti laajempi käsite eikä tyhjene pelkästään yhteiskunnalliseksi uudistamiseksi tai yhden opinkohdan ohjelmajulistukseksi. Ajatus reformaatiosta ja uudistamisesta kristinuskossa on paljon syvempi ja perustavanlaatuisempi kuin moni ajatteleekaan. Syvällisempi ymmärrys historiasta ja varsinkin teologian historiasta tekisi hyvää kirkon uudistajille ja uudistusten vastustajille.